“Opin arvioimaan hiljaisten tuntien pituutta.”

Kirjoitin, koska en aina tiennyt mitä tehdä kaikella sillä, mitä tunsin. Kirjoitin ihmisistä, joita rakastin. Niistä, jotka lähtivät. Niistä, joita en osannut päästää irti. Kirjoitin päivistä, jolloin huominen tuntui liian kaukaiselta, ja hetkistä, jolloin pienikin toivo riitti kantamaan eteenpäin.

Joskus kirjoitin muistaakseni. Joskus kirjoitin unohtaakseni.

Näistä sanoista syntyi Tyttö ikkunassa.

Tämä runokokoelma kulkee rakkauden, menetyksen, yksinäisyyden ja selviytymisen läpi. Se kertoo haavoista, jotka eivät näy ulospäin, ihmisistä, jotka jättävät jäljen, ja siitä, kuinka vaikeimpinakin päivinä huominen lopulta saapuu.

Nämä runot eivät pyydä sääliä.
Ne pyytävät tulla nähdyiksi.

Janny Q